Kansalaisaloite saattohoitovapaasta

2.4.2017 klo 16:35

Läheisen oikeudesta saattohoitovapaaseen on puhuttu maassamme vuosia. Tällä hetkellä ei ole mahdollisuutta saada vapaata palkkatyöstä kuolevan läheisen hoitoon.  Vapaapäivistä voidaan sopia työnantajan kanssa ja vapaapäivien saaminen perustuu sekavaan ja epätasa-arvoiseen menettelyyn riippuen työnantajasta. Suuri joukko kuolevan läheisiä saa tämän vapaan sairaslomajärjestelyn kautta. Lääkäreiden keskuudessa vallitsee epätietoisuus, milloin saattohoidossa olevan läheiselle tulee kirjoittaa. Läheisen sairaudesta ei tietenkään ole kysymys, mutta hänen työkykynsä voi olla heikko. Useimmiten lääkärintodistus kirjoitetaan läheisen sitä pyytäessä. Käytännöt vaihtelevat siitä, saako todistuksella palkallista vai palkatonta vapaata. Usein sairaslomatodistus kirjoitetaan koodilla F43.8 “muu stressireaktio”, joka kuuluu neuroosiryhmän käytöshäiriödiagnooseihin ja se on palkallisuutensa suhteen vapaatulkintainen. Kyseessä ei ole sairauskoodi, joten palkallista vapaata ei ole pakko myöntää.  Ei ole selvitetty, miten paljon tämän koodin perusteella myönnetään palkallisia tai palkattomia vapaita. Sairausloma voi aiheuttaa syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita omaa työtä kohtaan samalla, kun tarve olla kuolevan lähellä on suuri, ymmärrettävä ja inhimillinen.

Kuka saattohoitovapaan maksaisi? Ehdotamme, että saattohoitovapaa katsottaisiin yhdeksi perhevapaan muodoksi, jonka työnantaja ja yhteiskunta kustantaisivat vastaavalla tavalla kuin äitiysvapaan kohdalla. Näin kuolevalla olisi vastaava oikeus omaisen hoivaan kuin vastasyntyneellä. Oleellisinta kuitenkin on, että yhteiskunta, joka kotisaattohoidossa säästää, tulisi pääasiassa osalliseksi kustannuksista. Vuodeosaston saattohoidon kuukausimaksu maksaa noin 10 000 euroa. Kotisaattohoidon kustannuksiksi on laskettu 3 000 euroa kuukaudessa.[1]

Saattohoito voi koskettaa ketä tahansa, milloin tahansa. Läheskään kaikilla ei ole mahdollisuutta tai halua osallistua kuolevan hoitoon. Kaikki saattohoitopotilaat eivät välttämättä itsekään halua tai sovellu hoidon vaativuuden vuoksi kotihoitoon. Kyse ei ole suurista määristä läheisiä, jotka tarvitsisivat vapaata. Yksilön kohdalla asialla on kuitenkin suuri merkitys.

Kansalaisaloitteen vireillepanoja ja edustaja

Taru Lehtinen

Lääkäri

Kansalaisaloitteen varaedustaja

Saila Karppinen

Pappi, Sairaanhoitaja

Kansalaisaloitteen varaedustaja

Taru Orava

Sairaanhoitaja, Palliatiivisen hoidon asiantuntija

 


 

[1] http://www.hyväkuolema.fi/wp-content/uploads/2016/05/Mita_maksaa.pdf