27.1.2022 Tehdään yhdessä

Saattohoidon vapaaehtoistyötä ja vapaaehtoisten koulutusta on tehty Suomessa pitkään ja monen eri tahon toimesta.

Ensimmäiset vapaaehtoiset koulutettiin jo 1980-luvulla ja Suomen kolmessa saattohoitokodissa vapaaehtoistoiminta on ollut jo vuosikymmeniä vakiintunut ja tärkeä osa toimintaa. Seurakunnat ja sairaalapapit ovat kouluttaneet vapaaehtoisia omilla alueillaan ympäri Suomen, ja Syöpäjärjestöjen paikallisyhdistyksillä on ehkä Suomen laajin tukihenkilöverkosto. Yksittäisillä järjestöillä on omat saattohoidon vapaaehtoisensa paikallisesti.

Rahoitusta kehittämiseen, koulutukseen ja koordinointiin on saatu välillä Yhteisvastuukeräyksestä, välillä hankerahoituksena, ja usein paikalliseen toimintaan on tarvittu joku yksittäinen aktiivinen henkilö, joka on määrätyn ajan pystynyt käyttämään vapaaehtoistoiminnan koordinointiin työaikaansa.

Tilkkutäkkimäisestä toiminnasta kellään ei ole oikein ollut kokonaiskuvaa ennen Ritva Pihlajan vuonna 2020 tekemää selvitystä (yhteistyössä Terhokodin, Syöpäjärjestöjen ja Kirkkohallituksen kanssa). Suomessa kuitenkin toimii hiukan alle 1000 koulutettua saattohoidon vapaaehtoista. Kuten Ritva Pihlaja selvityksessään toteaa, ”saattohoidon vapaaehtoistoiminnan ja vapaaehtoisten tarjoaman tuen laatu ja sitä kautta luotettavuus vaihtelevat alueittain ja toimintayksiköittäin”.

Laadun ja luotettavuuden parantamiseksi ja yhtenäistämiseksi kansallisesti yhtenäiset koulutussisällöt ja osaamisen minimivaatimukset olisi hyvä määritellä.

Tätä työtä me parhaillaan teemme SAAVA-hankkeessa. SAAVA ei ole kuitenkaan korvaamassa mitään olemassa olevista saattohoidon vapaaehtoistoiminnan muodoista eikä tekemässä kenenkään työtä tarpeettomaksi. Hankkeessa etsitään sen sijaan yhteisiä nimittäjiä: mitkä asiat ainakin pitäisi olla mukana vapaaehtoisten peruskoulutuksessa? Miten paikallinen yhteistyö saadaan sujumaan parhaiten, kun toimijoita on saattohoidon vapaaehtoistoiminnassakin monenlaisia: sosiaali- ja terveydenhuollon eri sektoreita, järjestökentän konkareita, seurakuntia, vapaaehtoisia ja ammattilaisia? Millä keinoin vapaaehtoisten sijoittumista erilaisiin toimintayksiköihin voisi tukea, mitkä ovat parhaat tavat ottaa heitä vastaan ja kuinka vapaaehtoisia kannattaa tukea tehtävässään?

Missä nämä asiat osataan jo ja mitä voimme siitä oppia?

Näitä kysymyksiä me SAAVA-hankkeessa yhteistyökumppaneidemme kanssa pähkäilemme. Kolmella pilottialueella pääsemme tarkastelemaan vapaaehtoisten koulutus- ja sijoittumisprosessia, keräämään kokemuksia verkostotyöskentelystä ja hiomaan koulutusmateriaaleja eri tarpeisiin: niin sosiaali- ja terveydenhuollon perustasolle kuin erikoissairaanhoidon osastoille ja kotisaattohoitoon.

Saattohoitokodit ovat saattohoidon vapaaehtoistyön uranuurtajia Suomessa, ja siksi ne ovat ainakin alussa tässä yhteisessä kehittämistyössä antavana osapuolena. Tavoitteena kuitenkin on, että myös ne saavat SAAVA-hankkeen myötä tukea ja uutta sisältöä omaan työhönsä.

Saattohoidon vapaaehtoistyölle on huutava tarve, se kentällä tiedetään. SAAVAssa tähtäämme siihen, että lähitulevaisuudessa uutta toimintaa uusissa yksiköissä on huomattavasti aikaisempaa helpompi polkaista pystyyn ja vapaaehtoistoiminta jää pysyväksi osaksi hyvää, kokonaisvaltaista saattohoitoa koko maassa.

Tavoitteet meillä on siis korkealla!

SAAVA-tiimi