22.6.2022 Lempeää, sallivaa eikä yhtään turhantärkeää

Olen käynyt tällä viikolla läpi kevään SAAVA-koulutuksista keräämäämme palautetta. Vapaaehtoisten peruskoulutuksesta antamat arviot vahvistavat, että olemme oikealla tiellä, vaikka toki viilattavaakin löytyy.

Koulutuksen sisältö ja Vapaaehtoisen käsikirja ovat saaneet hyvän vastaanoton, ja koulutuksen rakennekin tuntuu toimivan. Kokonaisarvosanaksi kevään koulutuksista palautetta antaneet antoivat huiman 9,4/10.

Olemme hankkeessa hyvin tietoisia, että olemme pakanneet SAAVA-koulutuksiin ja erityisesti Vapaaehtoisen käsikirjaan aika paljon tietoa. Kaikkea ei vapaaehtoisen tarvitse osata eikä mitään lopputenttiä tulla pitämään, mutta joskus mietin itsekin, olemmeko nostamassa rimaa liian korkealle.

Koulutuspalautteen perusteella emme ole. Sisällöt ovat perusteltuja ja laaja käsikirja täydentää oppimista ja siihen voi palata koulutuskertojen välillä ja myös koulutuksen jälkeen. Vapaaehtoisten tiedonjanoa ei myöskään saisi aliarvioida! Jopa lisätietoa jäätiin palautteissa edelleen kaipaamaan, erityisesti henkisistä ja hengellisistä asioista sekä mm. eri kulttuureista ja uskonnoista.

Porukka on tärkeä

Koulutettavat ovat olleet motivoituneita, keskustelevia ja laajasti maailmasta, ihmisistä ja yhteiskunnasta kiinnostuneita. Saattohoidon vapaaehtoiskoulutukseen valikoituu näköjään huikeaa porukkaa!

Porukan tärkeys onkin yksi kevään tärkeistä oivalluksista.

Ryhmässä käydyt keskustelut, pienryhmätehtävät ja pohdinnat ovat tärkeitä ja selvästi yksi osanottajille antoisimmista asioista koko koulutuksessa. Ryhmän tarjoama tuki saattaa olla myös tärkeää tulevaisuudessa - siinä vaiheessa, kun vapaaehtoistyössä tulee vastaan haastavia tilanteita tai tunteita.

Kokemusten vaihtaminen ja tunteiden purkaminen on usein tarpeen myös sen takia, että monilla saattohoidon vapaaehtoisilla on kokemusta menetyksistä myös omakohtaisesti. On luonnollista ja inhimillistä, että näistä kokemuksista halutaan keskustella myös koulutuksen aikana, vaikka koulutus ei olekaan sururyhmä eikä sellaiseksi tarkoitettu. Kouluttajilla on suuri vastuu ryhmän luotsaamisessa elämän isojen kysymysten keskellä.

Samasta syystä myös vapaaehtoisten pidemmän tähtäimen toiminnanohjaus on oltava kunnossa.

Turvallinen ilmapiiri koulutuksissa on todella tärkeää, ja ilmeisesti sen luomisessa kevään aikana myös onnistuttiin, kun palautteissa kiitettiin erikseen ”lempeästä ja sallivasta ilmapiiristä” tai ”ilmapiiristä, jossa on helppo olla”. ”Ihanaa, että kukaan ei ollut sellainen turhantärkeä”, oli joku osallistujista kirjoittanut.

Voiko parempaa palautetta ollakaan? Kuoleman äärellä meistä ihmisistä kuoritaan usein kaikki turha, ja turhantärkeys lienee juuri se asia, joka saattohoidon vapaaehtoisen ja heidän kouluttajansa kannattaakin jättää kotiin. 

Sarianne Hartonen, projektipäällikkö