Matkakumppanina saattohoidossa

Vuoden 2014 Yhteisvastuukeräyksen tuotolla toteutettava kotimaan Saattohoitohanke

 

Yhteisvastuukeräyksellä kerättiin vuonna 2014 varoja saattohoitohankkeen toteuttamiseen. Hanketta koordinoi Terho-säätiö. Yhteistyössä saattohoidon asiantuntijoiden ja muiden toimijoiden kanssa hankkeen tavoitteena on kehittää valtakunnallisesti kuolevan kärsimyksen hoitamisen koulutusta ja konsultaatioavun saamista. Tavoitteena on että ammattimaista saattohoitoa olisi saatavilla laajemmin koko Suomessa. Hankkeen tarkoituksena on vahvistaa auttamisverkostoa ja tuoda seurakuntien sielunhoitotyön rooli entistä näkyvämmäksi kuolevan potilaan hoidossa ja omaisten tukemisessa.

Käytännön tasolla tavoitteena on lisätä potilaan mahdollisuutta saada korkeatasoista saattohoitoa maan eri puolilla, vahvistaa olemassa olevia toimintayksiköitä ja lisätä niissä olevia ammatillisia valmiuksia saattohoidon toteuttamiseen. Hanke on rakentunut suunnittelun myötä ja nyt ollaan edetty tuumasta toimeliaisuuteen.

Loppusyksystä 2014 on pidetty muutama alueellinen starttitapahtuma. Vuoden 2015 lopussa järjestetään alueellisia saattohoitoseminaareja. Paikkakuntina ovat Erva-alueiden keskukset: Rovaniemi 21.10.2015, Oulu 19.11.2015, Kuopio 3.12.2015. Vuoden 2016 keväällä seminaarit jatkuvat Jyväskylässä, Vaasassa, Lappeenrannassa, Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Seminaareihin kutsutaan sairaanhoitopiirien ja kuntien päättäjiä sekä saattohoitoketjujen edustajia ja muita aktiivisesti saattohoitotyötä tekeviä.

Saattohoitoseminaarien ytimessä on ajatus potilaan hoitopolusta. Seminaarien teemoissa tullaan nostamaan esiin perhenäkökulma saattohoidon kontekstissa, kuolemaan liittyvät pelot, kokemuksellisuus, ikäihmisen kuolemaan liittyvät kysymykset, saattohoidon toteuttaminen pitkien matkojen päähän. Lisäksi tavoitteena on huomioida alueelliset erot saattohoidon järjestämisen mahdollisuuksissa ja haasteissa.

Saattohoitokoulutusta järjestetään myös Hiippakunnittain. Suomi on kirkollisesti jaettu yhdeksään Hiippakuntaan, joiden alueilla koulutusta järjestetään seurakuntien työntekijöille sekä heidän yhteistyötahoilleen terveydenhuollon kentällä. Tällaisia ovat palvelutalojen, hoivakotien ja kotihoidon työntekijät. Mukaan kutsutaan erityisesti seurakunnan diakoniatyöntekijöitä ja papistoa jotka tekevät vierailuja terveydenhuollon yksiköissä ja tapaavat seurakuntalaisia kodeissa. Kouluttajina voivat toimia alueen sairaalasielunhoitajat. Heitä on Suomessa 126 ja he työskentelevät sairaaloissa ja terveydenhuollon laitoksissa. Sairaalasielunhoitajien työ on tukityötä potilaan hoitopolussa. Heillä on korkeakoulututkinnon lisäksi kolmevuotinen erikoistumiskoulutus, monilla työnohjaajakoulutus sekä psykoterapeutin koulutus. Sairaalapapit ovat hengellisen hoitotyön erikoisasiantuntijoita, jotka tukevat työssään kokonaisvaltaista ihmiskuvaa ihmissuhteiden yhteisössä, johon kuuluvat potilaat, heidän läheisensä ja henkilökunta. Sairaalapappien työorientaatio on teologista, hengellistä sekä kulttuurisen ja sosiaalisen ympäristönsä huomioivaa. Kokonaisvaltainen lähestymistapa mahdollistaa rehellisen ja avoimen yhteistoiminnan muita maailmankatsomuksia ja uskontoja edustavien henkilöiden kanssa. Toiminnan perustana ovat eettisyys, merkityksellisyys ja eri uskonnoille yhteiset perusarvot, kuten rakkaus, myötätunto ja oikeudenmukaisuus.

Hiippakunnallisia koulutuksia järjestetään syksyllä 2015 seuraavasti; 14.10. Espoo, 27.10. Kuopio, 2.11. Seinäjoki ja keväällä 2016; 29.1. Turku. Ouluun, Rovaniemelle ja Mikkelin seudulle on myös tulossa saattohoitokoulutus, mutta ajankohdat ovat vielä avoinna.

Hiippakunnallisten koulutusten tavoitteena on antaa seurakunnan työntekijöille lisävalmiuksia kuolevan ja hänen läheistensä kohtaamiseen ja sielunhoitoon. Teemoina ovat vuorovaikutus, perheen ja läheisten tukeminen, kuolemaan liittyvät eksistentiaaliset kysymykset, hengellisyys voimavarana kuolevan hoidossa sekä alueelliset käytäntöön liittyvät kysymykset. Käytännön kysymyksiä ovat mm. se, kuka seurakunnassa toimii yhteyshenkilönä hoivayksiköiden suuntaan, keneen otetaan yhteyttä viikonloppuisin ja iltaisin/öisin, millä tavalla voidaan vastata monimuotoisiin henkisiin ja hengellisiin tarpeisiin yhä lisääntyvissä hoivayksiköissä tai kotihoidossa.

Yhteisvastuuhanke on saanut kentällä hyvän vastaanoton. Suomesta löytyy ihmisiä, joille saattohoito on sydämen asia ja jotka haluavat olla mukana toteuttamassa saattohoitoa omalla paikkakunnallaan. Koulutushanke lähtee siitä ajatuksesta, että osaamista ja toimivia malleja on jo olemassa ja niitä on mahdollista entisestään kehittää. Toimivia malleja voi siirtää alueelta toiselle ja samalla levittää osaamista laajemmin. Hanke pyrkii nostamaan esiin ja levittämään jo testattuja hyviä käytäntöjä ja rohkaisemaan saattohoidon piirissä toimivia työssään.

Tärkeä päivämäärä on 24.9.2015. Silloin järjestetään Suuri Saattohoitotilaisuus Finlandia talolla. Tilaisuus on suunnattu erityisesti järjestöjen ihmisille. Saattohoitohankkeeseen liittyvää tiedotusta voi seurata sivuilta www.hyvakuolema.fi

Virpi Sipola, diakonissa, TM, TtM, sairaalapastori, sielunhoidon asiantuntija

Sphy:n hallituksen jäsen

 

Armomurhasta eli eutanasiasta keskustelu ei edistä hyvän saattohoidon ja palliatiivisen hoidon kehittämistä suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Olen tuoreena puheenjohtajana seurannut ja ensimmäisen suomalalaisen saattohoitokodin johtajana kommentoinutkin tämänhetkistä eutanasiakeskustelua.

Minustakin on tärkeää, että suomalaisessa yhteiskunnassa käydään erilaisia keskusteluja liittyen kuolemaan – onhan se eliniän pidentyessä ja teknologioiden kehittyessä yhä kaukaisempi asia luonnollisena osana elämää. Myös sotaveteraanien vähentyessä konkreettiset kokemukset tapoista, surmista ja murhista sodan aikana ja sodan varjolla etääntyvät. Mediassa ja erilaisissa konsolipelimaailmoissa kuolema näyttää yksinkertaiselta – emme hätkähdä nälänhätää, sotia ja sen kauhuja, kun katsomme niitä turvallisesti ruudun äärellä. Kuitenkin me kaikki kuolemme ja siksi kuolemasta on hyvä puhua. Suhtaudun kriittisesti kuitenkin siihen, missä yhteyksissä ja miten siitä puhutaan.

Nyt käynnistynyt eutanasiakeskustelu heijastaa mielestäni haluamme hallita elämäämme ja ihmissuhteitamme. Sanotaan, että suurin osa suomalaisista kannattaa eutanasiaa. Mutta mitä tällä kannattamisella tarkoitetaan? Kun olen keskustellut minun vanhempieni ikäpolven kanssa, syy eutanasiamyönteisyydelle on selvä: he eivät halua olla taakkana eivätkä he halua, että joutuvat makaamaan tahdottomana vuoteessa. Kukapa tätä haluaisikaan? Kun olen kysynyt, miltä tuntuisi, jos omalla kohdalla toteutuisikin se, mitä määritän hyväksi saattohoidoksi ja hyväksi loppuun asti hoitamiseksi, on vastaus selvä ”ei” eutanasialle.

Ensimmäinen suomalainen palliatiivisen lääketieteen professuuri perustettiin Tampereelle v. 1999 eli vasta runsas 12 vuotta sitten. Sen jälkeen on kuitenkin tapahtunut jo paljon: palliatiivisia hoitoyksiköitä ja osastoja on perustettu suuriin sairaaloihin. Lääkäreillä on vuodesta 2003 lähtien ollut mahdollisuus kouluttautua palliatiivisen lääketieteen erityispätevyyteen, sairaanhoitajilla on ollut mahdollisuus kouluttautua joko ammattikorkeakouluissa täydennys- ja erikoistumisopinnoissa palliatiiviseen hoitoon tai uutuutena syksyllä 2011 alkaneessa palliatiivisen hoitotyön asiantuntijaopinnoissa. Opetushallitus on juuri perustanut työryhmän miettimään, miten vanhustyön erikoisammattitutkintoon voitaisiin liittää kuolevan ihmisen hyvän hoidon valinnaiset opinnot. Tämä vuonna 2013 alkava koulutus olisi avoinna lähihoitajille, mutta myös muille hyvinvointialalla työskenteleville. Koulutuksen alueella on siis tapahtunut ja tapahtuu koko ajan saattohoitoa ja palliatiivista hoitoa edistävää kehittymistä!

Jos ja kun eutanasiakeskustelua käydään, on harras toiveeni se, että se käydään muissa yhteyksissä. Eutanasia ja hyvä saattohoito ja palliatiivinen hoito ovat itse asiassa toisensa poissulkevia teemoja. Jos panostamme hyvään suomalaiseen saattohoitoon ja palliatiivisen hoitoon kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa, emme tarvitse pohdintoja armomurhan tarpeellisuudesta nyt tai tulevaisuudessa.

Tiina Surakka

SPHY:n puheenjohtaja

Voit kertoa mielipiteesi eutanasia keskustelusta

Ei yhtään keskustelua käynnissä.